Penkkiurheilua

Mikäpä onkaan mukavampi tapa aloittaa sunnuntaiaamu kuin nousta aikaisin ylös ja suunnata tenniskentille. Saimme kutsun Cambodia Openin finaaliin, jossa pelasivat Kambodzhan ykköspelaaja Bun Kenny sekä 17-vuotias eestiläislupaus (husband ei tällä kertaa osallistunut ja peliä seuratessaan totesi, että hänen on aika siirtyä ikämiessarjaan). VIP-kortit kaulassa seurasimme ottelua katetussa katsomossa. Ensimmäinen erä oli hyvää taistelua, mutta paahtava helle teki tepposet pohjoisen pojalle. Tuli kuuma, loppui voimat, meni hermo ja lopulta mailakin (husband sympatiseerasi). Toinen erä olikin jo ihan pässinlihaa oman maan pojalle, joka vei vuoden 2010 mestaruuden, yleisön suureksi riemuksi.

Sitten olikin jo kiire kisakatsomoon Star Sportin äärelle, sillä Korean GP oli alkamaisillaan. Koko Aasiaa kiusannut vedenpaisumus iski nyt tuliterälle Yeongamin radalle, jonka ensimmäinen F1 GP jouduttiin alottamaan tylsästi turva-auton perässä. Loppua kohden alkoi tapahtua, kuten kaikki lajiin perehtyneet tietysti tietävätkin. Kisa venähti niin pitkäksi, että Koreassa tuli jo pimeää. Mutta niin alkoi tulla meilläkin. Tajusimme, että koko päivä on mennyt penkkiurheillen.

Tuli kiire korjata tilanne. Ylös sohvalta, pikainen muodonmuutos ja tuk tukilla joenrantaan, joka tuttuun tapaan kuhisi elämää. FCC:n terassin jakkaralla istuessa ja joen lipumista seuratessa ajatuksissa vilisti 11 vuotta kuin elokuvana. Mieli vähän haikeana siitä, että olemme taas kerran lähdössä. Onneksemme tähän elokuvaan on vieläkin jatko-osia luvassa.

Kuvassa kotieläin Kepistä.