19.10.2010

Ääni avarakatseisuudelle

Se tulee aina jossain vaiheessa täällä ollessa: uni, jossa olen jo Suomessa, enkä voi ymmärtää miten se on tapahtunut. Nyt se tuli viime yönä. Katselin ulos ikkunasta. Oli niin hiljaista, että korvat humisivat. Oli valoisaa, mutta kuitenkin harmaata. Turruttava turvallisuuden tunne. Tältähän se aina tuntuu ensimmäisenä aamuna kotona. Ihmettelin, missä vaiheessa olen matkustanut. Sitten onnistuin ohjaamaan itseni ulos unesta ja heräsinkin toisenlaiseen aamuun, joka oli jo täynnä ääniä, kirkkaus häikäisi ja turvallisuuden tunne vaihtui ihanaan levottomuuteen.

Uusi päivä Phnom Penhissa. Ihan kuin sen olisi saanut lahjana. Minun on ollut jollain tavalla luontevaa ymmärtää tätä buddhalaista käsitystä elämästä ja sen jatkuvuudesta. Siitä miten sielu kiertää oppiakseen, viisastuakseen, nöyrtyäkseen. Jokaisella elämällä on joku erityinen tehtävä. Minun sieluni tuntuu hakeutuvan tänne. Ehkä sillä on joku tehtävä odottamassa.

Viikonlopun monikulttuurisuus oli taas virkistävää. Miltä kuulostavat baijerilaisasuiset khmertytöt, ranskalaiset punaviinilaseineen huutamassa ein zwei suffa, höyryävät makkarat grillissä Mekongin rannalla, tänne karanneet eläkeläismiehet nostamassa hellästi aasialaisnuorikkonsa pöydälle tanssimaan, münchenilaisbändin hengästyttävä humpa-humpa-humpa tropiikin yössä, katetussa teltassa, jossa ei tuulenhenki käynyt. Saksalaiset itse ehkä pitivät kovinta ääntä, mutta kalpenivat muuten siinä joukossa (paitsi ne komeat lederhosenit).

Ei ole mustavalkoinen tämä maailma tosiaankaan. Tietenkin siitä saa sellaisen, jos sen haluaa niin nähdä. Tunkkainen löyhkä löi kasvoille, kun luin Suomen pääuutiseksi noussutta ahdasmielistä ja pelottavaa jankutusta ja siitä seurannutta joukkopakoa kirkosta (oliko muka yllätys?). Kyllä on maailmankuva kovin pieni sellaisella, jonka koko elämä perustuu yhteen kirjaan. Varsinkin, kun niitä kirjoja olisi monta muutakin tulkittavaksi ja se oma elämä tapahtuu ihan muualla kuin siellä kirjojen sivulla. Se on tässä ja nyt. Jos joku haluaa käyttää oman elämänsä toisten vahtimiseen ja tuomitsemiseen niin se on ihan vapaa valinta.


Mitä näet kuvassa?
a) pornografiaa
b) syntisen Pride-kulkueen
c) tuhatvuotista tanssi- ja musiikkikulttuuria

4 kommenttia:

  1. Kiitos Sipsu, ihana kirjoitus :)
    Olin mukana, vaikka istunkin toimistossa ja ikkunan takana tihkuttaa vettä aamun hämärässä.
    Lämpöä.
    Heli
    c, todellakin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Heli ja antoisaa päivää sinne!

    VastaaPoista
  3. Moi!
    Vastaan C.
    Ihana taas päästä PP.n tunnelmiin. Jostain syystä (muka kiire!)olin säästellyt blogin avausta tähän asti ja nyt sain nauttia kaikki tekstit kerralla. Hienoja kuvaelmia, ajatuksia ja kerrontaa.Unohdin jopa jalkasäryn hetkeksi (liukastuin eilen märkiin lehtiin ja nyt kepit...)
    Hauskaa päivää teille!
    T.Piia

    VastaaPoista