Eilinen polttavan kuuma auringonpaiste purkautui yöllä ukkoseksi. Heräsimme molemmat aamuyöstä pamaukseen, joka tuntui tärisyttävän koko taloa. Salamat välkkyivät verhojen läpi. Ukkospilvet ovat pyörineet päällä vielä koko aamupäivän.
Olen BKK:lla kävellessä tutkaillut tarkasti uusia asuintaloja, joista monet ovat 10-kerroksisia. Kerrosmäärän lisäksi uutta on se, että ikkunoihin ei laiteta enää kaltereita. Ajat muuttuvat. Tosin alueella juuri tehty asuntomurtojen sarja on hyvä muistutus siitä, että ajat eivät ole täysin muuttuneet kuitenkaan. Olin mukana katsomassa asuntoa tänne juuri muuttaneelle WHO:n lääkärille yhdessä heidän turvatarkastajansa kanssa. Hän antoi noottia nimenomaan kaltereiden puuttumisesta, mutta koska asunto oli riittävän korkealla, se läpäisi kriteerit. Parvekkeen ovea hän neuvoi kuitenkin pitämään kiinni aina, silllä sen vieressä kulki seinää pitkin vesikouru. Lapset kipuavat sellaista pitkin kuin apinat, hän varoitti. Uusia taloja nousee tosiaan joka puolella. Asiantuntijoiden mukaan asuntojen osalta on pian luvassa ylitarjontaa, sillä kysyntä ei ole noussut kuten vielä pari vuotta sitten odotettiin. Toivottavasti ahneet rakennuttajat ymmärtävät tämän, ennen kuin BKK:sta tulee ruma betonilaatikkolähiö.
Eilen tehtiin iltalenkki Hun Sen Parkissa. Oli jo pimeää, mutta liikkeellä oli vielä paljon muitakin reippailijoita. Todellinen vetonaula on kuitenkin ihan toisenlainen liikunta: puistojumppa. Sitä löytyy joka lähtöön, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Stereot huutavat ja eturivin tanssijat näyttävät mallia. Perään muodostuu useampi rivi jumppaajia, jotka mallia seuraten toistavat perässä liikesarjoja ja tanssiaskeleita. Menossa oli vieri vieressä noin kymmenen eri jumppaa ja kakofonia oli melkoinen. Ja mikä erityisesti pisti silmään: miesten mukanaolo! Ei ollut pelkkää keski-ikäisten mammojen zumbaa ollenkaan vaan perheenpäät jumppasivat siellä mukana. Aikaansa edellä joissakin asioissa nämä khmermiehet. Mennään siihen keski-ikäisten jumppaan jonon jatkoksi, ehdotin. Vieressä askeleet kiihtyivät kovaa vauhtia karkuun.
Ihana kuvaus ja muistuu mieleen monen vuoden takainen: eipä mekään saatu aikoinaan Pekingissä 'miespuolisia kanssamatkustajiamme' lähtemään pyörällä aamuruuhkaan ja puistojumppaan osallistumaan... Tätä aamua on siskojen kanssa muisteltu pitkään, se oli paras ja muistorikkain aamu koko matkalla! Siellä oli kaikenikäisiä,-kokoisia, monia lajeja, monenmoista musiikkia... Ja kaikki nauttivat!
VastaaPoistaReippaita naisia!
VastaaPoista