Vielä saadaan sateita

Tälle aamulle oli sovittu kävelytreffit puistoon. Olin jo valmiina lähtöön, sporttiseen asuun pukeutuneena, kun huomasin viereisen ompelimon tytön korjaavan vaatteita parvekkeelta kovalla vauhdilla. Kurkistus toiseen ilmansuuntaan ja kas, sieltähän oli jo harmaa seinä lähestymässä kovaa vauhtia. Rankkasade iski päälle aivan yllättäen ja naapuruston katoilla monen pyykit saivat lisähuuhtelun.

Toisin kuin blogipohja väittää, sadeaika ei ole vielä täysin ohi. Tämä loppuvaihe on aika ailahtelevaista, kuten ollaan aiemminkin todettu. Joskus sataa aamulla, joskus päivällä, toisinaan illalla tai vasta yöllä.

Lauantai-iltana kaupunki pesi kasvonsa oikein perusteellisesti. Istuimme viihtyisän Luna d´Autunno –ravintolan pihassa ja olimme juuri saaneet pizzat eteemme. Nousi tuuli ja samassa taivaan hanat aukesivat. Nappasimme nopeasti käsiimme mitä saimme ja riensimme sisään. Tarjoilijat hakivat pöydästä loput, muun muassa höyryävät pizzamme. Ei mennyt kuin pari minuuttia, kun istuimmekin jo ilmastoidussa sisätilassa pöydän ääressä, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se oli kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä rankin sade oli vasta tuloillaan. Vettä oikein suihkusi ja kadut lainehtivat. Nousimme tuktukiin, jolla porskuttelimme kohti Kulmabaaria. Kengät olivat jo niin märät valmiiksi, että ei niitä viitsinyt riisuakaan. Kahlasimme reippaasti nilkkoja myöten katoksen alle ja nostimme kengät kuivumaan pöydän viereen. Tilasin kupin teetä ja nautin sateen ropinasta ja tuoksusta. Paljain varpain, lämpimässä illassa. Miettimättä sen tarkemmin mitä kaikkea siellä katuvedessä taas kelluikaan.